Tiedän miten haluan tarinani loppuvan. 60-luvulle, aikuiseen, elämäänsä
tyytyväiseen naiseen. Minulla on kirjeissä muutama kohta, joissa hän
kirjoittaa tyytyväisyydestään asuntoonsa (kun hän oman asunnon
alivuokralaisvuosien jälkeen lopulta sai) ja olosuhteisiinsa. Yksi
kohta kertoo kuitenkin mielestäni vielä enemmän, ammatillisesta
tyytyväisyydestä ja siitä miten hän ei ehkä haluakaan muuta:
Tänään
kuuntelin radiosta minulle mielenkiintoista esitelmää. Ruotsin
tunnetuin kellarimestari siellä kertoi ammattinsa salaisuuksista.
Kaikki mitä hän puhui, sen saatoin myös minä ottaa opikseni. Muunmuassa
hän sanoi, että tarjoilussa hänelle kaikkein vastenmielisintä on se jos
se tehdään rutiininomaisesti ja unohdetaan, että ollaan tekemisissä
elävien ihmisten kanssa. Lopuksi hän sanoi, aivan niinkuin minäkin
itsekseni ajattelen, että ei mikään käytännöllinen työ ole niin lähellä
taiteellista työtä kuin ravintolatyö. Vahinko että moni sillä alalla
työskentelevä pitää sitä niin ala-arvoisena. Viimeinen lause on omaa
miettimääni.
Alustakin minulla idea ja keskikohta muotoutuu koko ajan päässäni. Nyt työt sujuvat.
maanantai, 30. tammikuu 2006
Kommentit