Koin viime viikolla lomalla ollessani pahimman kriisin tähän mennessä. Sairaana oli hyvää aikaa miettiä kaikkea mikä työssä on pielessä, virheet korostuivat kun katsoin työn ensimmäistä kertaa telkkarista. Kuvat olivat aivan liian pieniä ja joissain jaksoissa niitä oli liian vähän. Taustat pitää piirtää uudestaan.

Nyt olen rauhallisempi. Opettajani tietävät että työni tulee myöhästymään joten voin tehdä sen rauhassa loppuun, olen saanut lisää materiaalia ja tiedän miten työn pitää jatkua. Taustaäänten puute ahdistaa edelleen mutta ehkä siihenkin löytyy ratkaisu.

Työ on sujunut tähän asti aika hyvin. Nyt katsoin sen ensimmäistä kertaa kokonaan ja se on surkea. 

Työ sujuu yllättävän hyvin.

Viimeviikkoiset äänitykset sujuivat apulaisteni (siis äänittäjän ja lukijan) ansiosta hyvin ja varsinainen editointi on alkanut.
Tällä hetkellä minua huolestuttaa eniten se että työstä saattaa tulla aika outo, en tiedä saanko kerrottua tarinani niin että ihmiset ymmärtävät. Pitäisi varmaan yrittää näyttää sitä ohjaaville opettajilleni jossain vaiheessa. Äänisuunnittelukin tuottaa ongelmia. Minulla on musiikkia ja niitä kirjeitä luettuna mutta mitä ihmettä laitan kohtiin joissa niitä ei voi käyttää?

Väsyttää ja ahdistaa.
Kirjoitin listan kaikesta siitä mitä minun pitäisi tänään tehdä. Sitten poistin siitä muutaman tehtävän, jotka eivät ole aivan välttämättömiä, edelleen tekemistä tuntuu olevan liikaa. En tiedä miksi täämä on niin vaikeaa.

Tapasin eilen ohjaavia opettajiani, sain hyviä neuvoja ja uusia ideoita ja he olivat sitä mieltä että työ on hyvällä mallilla ja näyttää hyvältä. Se auttoi, ainakin vähän. Nyt olen huolestunut käsikirjoituksesta ja siitä että tarinani ei taida käydä ilmi kovin hyvin, visuaalinen puoli kyllä onnistuu.

Yritän sanoa itselleni että tällaista se välillä on, riittää että saan tehtyä edes vähän.

Huomenna pitäisi äänittää. Minulla on tila varattuna ja apulaisia, näyttelijäni on vain hukassa. Pelottaa.
Ja ahdistaa.
Tämän viikon jälkeen pitäisi olla helpompaa.

Nyt minulla on äänitysstudio varattuna. Ja lukija ja äänittäjä väittävät pääsevänsä paikalle, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Pieni ongelma liittyy Minidisk-nauhureihin (sen lisäksi etten ole ikinä sellaista käyttänyt), ne saattavat olla opetuskäytössä ensi viikolla. Tapaan opettajia tiistaina ja kysyn siitä.
Olen iloinen että kehtasin kysyä apua,  lähetin sähköpostia viidelle ihmiselle.

Taistelen kyllä noloutta vastaan. Puhuin äänitysongelmasta eräälle tutulle tuottajalle, joka lupasi ottaa yhteyttä ihmiseen joka hoitaa tilavaruksia. Kun sieltä ei kuulunut mitään otin yhteyttä suoraan äänijuttujen opettajaan (joka on onneksi aivan tuntematon minulle). Hän lupasi varata tilan, sillä väli tietysti se oli varattu minulle toista kautta. Ja minä häpeän.